Mosaiikki tarinoita

Tarinoita muodosta ja väristä.

On kolmen erillisen, mutta silti yhtenäisen valokuvasarjan kokoelma. Usein kiire ja asioiden tavanomaisuus saattaa estää meitä näkemästä asioita. Näkövammaisena olen saanut käyttöön suurennuslaitteen, joka helpottaa asioiden näkemistä. Pienet yksityiskohdat voivat olla hyvin kiinnostavia, kun ne näkee ensimmäisen kerran vähän erilaisessa valossa.

Trilogian valokuvat on otettu apuvälineellä ja valintakriteerinä on ollut mm. se, että jos asia tai paikka on tunnistettavissa kuvasta, kuvaa ei ole otettu mukaan.

Abstrakti taide on osalle meistä täysin salattu maailma. On vain ihmetys, miksi sitä on tehty. Onko mahdollista ymmärtää jotain, mitä ei ymmärrä? Jos poistetaan puhe, kommunikaatio kahden henkilön välillä voi toimia muotojen ja värien kautta. Kuvallinen kieli on siis matka meidän kahden välillä.

Kyse on ehkä erilaisuuden hyväksymisestä. Me emme kuule aina edes toisiamme, saati sitten erilaista tapaa tuoda itseään esiin, mikä voisi olla ikkuna rikkauteen.

Näkövammaisena, kun näkö on vuosien myötä heikentynyt, on se saanut minut näkemään maailman eri tavalla. Välttämättä maailma ei ole muuttunut, vaan minä.

Tuomas Akvinolainen lausui 1200 −luvulla estetiikan perustana olevan: "Aisteja ilahduttaa sopusuhlaisuus". Tätä löytyy luonnossa ja taiteessa.

Luonnosta löytyy paljon symmetriaa. On kyse universumista tai mikroskooppisen pienistä muodoista aina löytyy tiettyjä säännöllisiä muotoja. Valokuvat ovat vuosina 2018−2019 otettuja kuvia.

Kun asioita suurennetaan huomattavasti, makrotasoltakin voi löytää universumin, erilaisen, mutta kuitenkin niin tutun. Tämä kuvasarja haluaa kuvata ja näyttää juuri sitä.