Sijainti: Etusivu | Kadonneet kirsikat | Valittuja katkelmia
| |

Valittuja katkelmia

Valittuja katkelmia

< >

Kouluhälytys

Huoli lapsista
Kaikki lapset ja nuoret eivät pysty ottamaan vastaan kaikkea sitä hyvää, mitä yhteiskunta ja koulu tarjoaisi. Koulu ei riitä poistamaan yhteiskunnallista eriarvoisuutta, ei paikkaamaan repaleista sosiaalista taustaa eikä poistamaan maasta eikä maailmasta köyhyyttä. On turha vaatia siistiä käsialaa lapselta, joka on koko yön juossut metsässä pakoon aseen kanssa riehuvaa humalaista isäänsä. Ei koulu kykene takaamaan kaikille lapsille yhtäläisiä mahdollisuuksia käydä koulua, saada ruokaa, tehdä läksyt ja nukkua yönsä rauhassa.

Kainuun kirjamessut

Paremmat tietäjät

Koulutuspolitiikkaa suuntaa imelä konsulttijoukko. Opettajia kyyditään pallohallien massaseminaareihin ja hilpeät hidalgot kiertävät maata hypähtelemässä heidän edessään. Vaihdellaan päähän erivärisiä hattuja. Tehdään enneagrammeja. Leikitään punaisilla ja vihreillä lapuilla. Meille kerrotaan, miten vanhanaikaisesti kouluissa eletään. Että opettajat tappavat nuorten luontaisen kiinnostuksen ja uteliaisuuden. Elina kiroaa ääneen kuullessaan äidinkielenopettajien myrkyttäneen myös lukuhalut, tappaneen klassikot ja Kalevalan. Pentti poistuu tupakalle. – Kaikkea paskaa.

Tästä on kyse

Innostuksen ja työnteon ilon tappaminen on helppoa. Se on myös ihan ilmaista. Aivan toista kuin sen aikaansaaminen.

Unelma koulurauhasta

Unelmoin sellaisen koulurauhan julistuksesta, joka olisi antanut oppimisen ilon ja opettamisen rauhan. Rauhan kouluille tilan tehdä sitä, miksi ne ovat olemassa. Noista unista minut on herätetty aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Laman jälkeen ei ole palattu mihinkään entiseen. Unelmista on tullut raastavia muistoja. Märkiviä avohaavoja.

Kotomaamme kokokuva

Suomi kuihtuu reunoiltaan
Syrjä-Suomen kohtalo on jäädä ikuisesti muiden selän taakse. Markkinatalouden jumalan teräsbetonisen selän taakse. Koko turboahdettu yhteiskunta ja sen kaikkivaltiaat markkinavoimat luottavat siihen, että syrjäkulmat ja reuna-alueet kuihtuvat itsekseen. Kuihtuvat, tyhjenevät, unohtuvat.

Turha huutaa

Niin se menee. Helsinki huutaa Brysseliin. Maakunnat kurkottavat Helsinkiin. Me takametsien pirut saamme vikistä vain keskenämme. Mutta haja-Suomea ei näivetä mikään yhtä tehokkaasti kuin haja-Suomi itse. Kykenemättä yhteistyöhön. Pystymättä näkemään yhteistä etua, yhden hyvässä kaikkien muidenkin hyvää.

Luontotunnelmia

Tuuli kulkee maisemassa
Pieni, hento tuuli kuuluu lähestyvän selän takaa. Leppeä puuska nousee latvuksiin ja suhisuttaa hetken haapaa siirtyäkseen sitten mäntyjen ylimpiin oksiin. Sinne tuulonen tuntuu nukahtavan. Keltaisia lehtiä leijailee korkeuksista. Kaukana salolla korppi kuuluttaa metsänväelle, että vaarattomia taitavat olla nämä kulkijat.

Kesäyö taivasalla

Juuri tässä, pilvettömän taivaan alla saan viettää yön ja nukkuakin, jos vain pohjoisemmaksi kiiruhtavilta viimeisiltä yömuuttajilta voi silmiä ummistaa. Sinirinnatkin ovat varmaan jo menneet. Saan elää osana valoisaa alkukesän yötä ja liukua aamuauringon myötä uuteen päivään.

Yhtä kosmoksen kanssa

Kesäyön viileimmällä hetkellä havahdun hereille. Silmien eteen on noussut vaaleanpunaisten usvaharsojen lumomaisema. Henki salpautuu sen kauneuden edessä. Mieli yhtyy kosmiseen sykkeeseen.

Kevään peilissä

Viileänkirkas alkukesän yö. Jäät ovat viimein sulaneet ja koko maailma on tuore, raikas ja ihmeellinen. Taivaskin kuin juuri pesty. Aurinko painunut horisontin taakse. Pieniä cumuluksia vaeltaa hitaasti korkeuksissa ja kuvajaisina pitkin järven pohjaa. Melasta tipahtelee pisaroita veden kalvoon. Kuulas peili pyöräyttää taivaan alas veden syvyyksiin ja pisarat nousevatkin kohti taivasta. Alkaa huimata. Tartun kanootin reunoista kiinni.

Istun yksin keskellä tyyntä yötä. Erotan taivaalta kaksi planeettaa. Venuksen ja Uranuksen. Minä niiden keskipisteessä, tyhjyyden keskellä. Neulanreikää pienempänä ajatushahtuvana. Annan kanootin lipua hiljalleen kohti jokisuuta. Melani pyörittelee kysymysmerkkejä, jotka pienenevät loitotessaan.

MISTÄ SAA

Omistuskirjoituksin varustettuna kirjailijalta
marjastiinasuihko () gmail.com

Sekä

Kadonneet kirsikat
www.vaylakirjat.fi
akateeminenwebshop.co
www.adlibris.com



<< Kadonneet kirsikat – hätähuuto kouluväen puolesta | Mummun ja Tirpun retkikirja >>
Etusivu

Sinikynä   |   Marja-Siina Suihko
Sinun tekstiesi avuksi
Puh: 0500 451 854   |   sinikyna [at] omat.fi   |  
Facebook

"Kaukaisen meren saareen kaukaiseen on silta."



Kiinnostavia sivustoja