Mistä kaikki alkoi?

Mistä kaikki alkoi?

• Ensimmäinen nelikko
• Näetko sitä?
• Ensimmäinen lause
• Universumin lapset

Sain HUS:sta käyttööni näkövammaisten apuvälineen, jolla voi suurentaa helposti esimerkiksi tekstiä. Kun laitetta esiteltiin minulle, kysyin, voiko tällä ottaa kuvan? Jonka siis voi tallentaa? Kädessäni olevalla ei voinut, mutta löytyi yksi kappale, jolla voitiin tallentaa ja minulta kysyttiin, haluanko sen.

Ai että haluanko?

Tämä avasi minulle aivan uuden maailman, jota en ollut koskaan nähnyt: laite suurensi kaiken pienen ja kiinnostavan. Yhden kerran kävin ulkonakin sen kanssa, mutta totesin, että laite on minulle niin tärkeä, etten voi ottaa riskiä, että sille sattuisi ulkona jotain.

Ensimmäinen nelikko

Olin vuonna 2018 mukana ryhmänäyttelyssä Malmilla ja hämmästelin kuvien saamaa huomiota. Nelikon kuvissa on muun muassa sammalta, puuta ja jäätä. Minulla oli edessäni mielenkiintoinen matka suurennuslaitteen kanssa. Ajatus on jo aikoinaan kiteytetty näin:

­Sen tehtävänä on tutkia outoja maailmoja. Etsiä uusia eliömuotoja ja kulttuureita. Mennä rohkeasti sinne minne ihminen ei ole ennen mennyt
U.S.S. Enterprise

Koska kuvattavat kohteet ovat minulle ilman apuvälinettä mahdottomia nähdä, ne voisivat olla myös toisia aurinkoja jossain avaruudessa. Siksi kuvat on nimetty eri aurinkokuntien mukaan:

Sigma dragon
Ophiuchi
Ksii bootis
Beta hydri

Kuvasin siis kotonani mitä erilaisimpia asioita, joita Pebble−suurennuslaite toi minulle esiin. Vuoden 2018 kuvista huomaa, että värimaailma on vielä suhteellisen kapea. Niissä on mielestäni suuriakin eroavaisuuksia verrattuna vuoden 2019 kuviin, mutta myös samankaltaisuutta.

Vuonna 2018 olin ottanut n. 600−800 kuvaa, jotka oli suhteellisen hyväksyttäviä. Näistä kuvista alkoi sitten suuri karsinta, sillä vähänkin tunnistettavat kuvat oli helppo karsia pois. Mitä pitemmälle karsinta eteni, sitä haastavampaa siitä tuli, kunnes jäljellä oli noin sata kuvaa.

Näetko sitä?

Kuvien valinta on aina suuri haaste ja vaatii monen kuukauden työn. Kun minulla oli kuvia, joista en tiennyt, voisivatko ne edes kiinnostaa ketään, työsarka tuntui hiukan toivottomalta. Jotta voisin tietää, onko tässä mitään järkeä, sovin Anni Hanénin kanssa, että hän tulee katsomaan kuviani.

Olen käynyt Annin kursseilla vuodesta 2015 lähtien, ja toista yhtä mahtavaa opettajaa en ole kohdannut. Usein opit ovat olleet haastavia, sillä tuntuu, että näen kuvasarjat niin erilaisina. Toivottavasti opetus on kehittänyt näkemystäni.

Suuri haaste on myös, että näen kuvat vain sopivissa olosuhteissa tarpeeksi hyvin.

Anni sai katsoa kuvat koneeltani, jossa ne oli helppo nähdä isolla ruudulla selkeästi. Hän huomautti, että kuvien rakeisuudesta tulee varmasti kysymyksiä.

Tämä oli hyvä tieto, jota en pysty näkemään. Koska kuvat ovat minun, niiden rakeisuushan tuo katsojan minun maailman luo, joka on aika sumea.

Seuraavaksi Anni siirtyi seinäni eteen, jossa kuvat oli tulostettuna. Sitten alkoi tapahtua: Alle viidessä minuutissa Anni otti joitain kuvia, käänteli niitä, hyväksyi osan, laittoi kahteen riviin pöydälle kymmenen kuvaa ja kertoi miten kuvasarja eteni.

Koska kuvasarjoista tämän sarjan ymmärtäminen on ollut itselleni suurin haaste, sen nimi on Näetkö sitä?

Ensimmäinen lause

Olin Lea Kömin työväenopiston kaksivuotisella näyttelyprojektikurssilla. Kun Anni oli ottanut rusinat pullasta, rupesin näyttelyä varten työstämään lopuista kuvista kuvasarjaa. Lea karsi aina tarvittaessa sopimattomia kuvia pois. Muistan ikuisesti, kuinka minulla oli kolmessa rivissä 15 kuvaa ja Lea laski kätensä ja siirsi tyynesti kolme reunimmaista kuvaa pois. Kuvasarja muodostui siis hitaasti.

Ensimmäisen näyttelyn jälkeen ja kevään näyttelyä varten esittelimme kuvasarjamme Leena Sarasteelle, joka lausui minulle, että teet niin tai näin, niin hyvä siitä tulee, mutta toisella tapaa vielä parempi.

Lean opissa oli hyvä työstää Ensimmäistä lausetta ja viime hetkellä yksi kuva vielä vaihtuikin. Minulle tämä kuvasarja aukeni, kun kokonaisuudesta alkoi nähdä kauempaa aivan uusia muotoja, jotka vain olivat syntyneet kuvavalinnan aikana.

Universumin lapset

Vuonna 2019 otetuista kuvista löytyykin lisää erilaisia värejä ja muotoja. Kuvia oli kovan karsinnan jälkeen n. 150 kun aloimme Leena Sarasteen kanssa työstää sähköpostitse kuvasarjaa. Melkein puoli vuotta menikin näin koronan takia, mutta kun Leena tuli käymään, kuvia oli enää noin sata.

Tässä vaiheessa minulla olikin jo unelma, että kolme vahvaa ja taitavaa naista olisi kuvieni sarjojen tekijöitä. Annoin Leenalle vapaat kädet kerrottuani oman visioni, että kuvasarja ei olisi selkeä vaan monimutkainen. Näin kahden tunnin sessiossa syntyi Universumin lapset.

Toimintatapa on erikoinen enkä tiedä, onko missään tehty samanlaista yhteistyötä. Olen kiitollinen ja onnellinen, sillä näissä kuvasarjoissa näkyy selkeästi jokaisen oma kädenjälki.

Tero Kokko

Mitä mieltä olet?

Abstraktin haaste on sen irrallisuus maailmasta ja sen tulkinta, sillä ihminen haluaa löytää merkityksen näkemälleen. ... Lue lisää

Kuvia mikrokosmoksesta

En oikeastaan osaa sanoa. Jos kuvaan tiettyä aihetta varten, etsin tietysti kuvattavaa sen mukaan. Olen heikkonäköinen, ja kun kävelen kaupungilla tai luonnossa,... ... Lue lisää

Muut kuvasarjat

Tero muut kuvasarjat tero_muut.docx Mihin tulemme kerran - kuvia tulevaisuudestamme (Paikka) ... Lue lisää