Muistoissamme

Aukeamalla 22 on kolme kuvaa. Vasemmalla näkyy jotakin köynnöstä, kukoistavaa ja lehtevää.

Keskimmäisessä kuvassa nainen pitää lyyraa kädessään. Nainen vaikuttaa enkeliltä. Hän katsoo alaspäin ja hänen kasvonsa ovat valaistut.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on yksinkertainen valkoinen ruumisarkku. Se on nostettu jalustalle alttarin eteen. Arkun päällä on suuri kukkaseppele. Alttarilla on kukkia, ehkä kynttilöitäkin ja korkea risti. Ristissä näyttää olevan kaksi puuta vaakatasossa yhden sijaan – tai ehkä vaakapuun varjo heijastuu seinästä. . Kuvailu

* * *

Elämän nauha, kukoistava, runsas, vihanta.
Silti kaikella on loppunsa. Me kaikki kuolemme kerran.
Kuolema on kaunis, tyyni, moitteeton. AS.

* ’ *

Surun kauneus. Ikuisuuteen haipunut kiitoslaulu. Muistoihin jää vain tuoksu. MS.

* * *

Nyt mennään koskettavaan suruun. Ensimmäinen kuva on vaakakuva kasvista; oksa kaartuu hiukan alaspäin. Siitä tulee mieleen hautajaisseppele. Seuraavassa kuvassa on enkelipatsas lyyra kädessä. Kolmannessa kuvassa tulee ylhäältä valoa, joka lankeaa valkoiselle ruumisarkulle. Vasemmassa nurkassa on risti. Kuvassa on selvästi hautajaiset. Aukeamalla on surua ja murhetta, mutta myös valoisuutta, kauneutta ja rauhaa. Siinä ei ole kuolemanpelkoa. TK