Kuka olenkaan?

Olen neljänkympin merkkipaalun ylittänyt kasvatustieteilijä. Asun Helsingissä, jonne ajauduin 1990-luvun alussa opintojen myötä Pirkanmaalta. Lähes koko 1990-luvun asuin Kalliossa, joka rosoisuudessaan ja elämänmakuisuudessaan oli juuri oikea paikka nuorelle opiskelijanaiselle. Vieläkin tunnen nostalgiaa kävellessäni Kallion kaduilla ja kujilla, ohittaessani Karhupuiston, ajaessani Flemarin mäkeä ylös tai matkatessani kolmosen ratikalla silloisen kotipysäkkini Kaarlenkadun ohi.

Koko tämän vuosituhannen kotikulmani ovat olleet Vantaanjoen, pääradan ja Kehä I:n sylissä olevassa Savelassa. Asukkaita tässä saarekkeessa on noin 2000, mutta ympärillä olevissa Pukinmäessä ja Pihlajamäessä huomattavasti enemmän. Vantaanjoen toisella puolella vastaan tulevat Oulunkylän siirtolapuutarha ja Veräjälaakson asuinalue. Savela on rauhallinen ja lapsiystävällinen nurkka, jossa ei ole mm. läpiajoliikennettä. Julkiset yhteydet ovat loistavat, lasten ja nuorten koulumatka turvallinen, päivähoitopaikat lähellä ja pikkuinen Siwakin palvelee asukkaita pitkillä aukioloajoilla.

Perhettäni ovat aviomies ja yläkoulua käyvä poika. Mies toimii IT-alalla ja pyörittää omaa IT-yritystä . Yrityksen työsarkaa ovat mm. kaikenlainen www-sivuihin liittyvä ja erilaiset IT-ylläpitotehtävät. Asiakkaat ovat lähinnä järjestöjä tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Luonne ja vahvuudet

Luonteeltani olen määrätietoinen, varsin tarkka ja eteenpäin pyrkivä. Myös huumorintajua ja itsepäisyyttä löytyy. Ystävieni mukaan olen hyvämotivoimaan ihmisiä ja työelämän kokemusten kautta olen opetellut palautteen antamisen tärkeää taitoa. Minua on myös pidetty sosiaalisena työmyyränä ja pitää pyrkiä parempaan -luonteen omaavana ihmisenä. Punaisia lankoja ovat mm. unelmista kiinni pitäminen ja sen muistaminen, että jokaisella asialla on jokin tarkoitus, joka ei aina välttämättä ole ihan selkeästi nähtävissä.

Unelmista ja tavoitteista olenkin pitänyt kiinni. Sokeuduin yllättäen 1980-luvun loppupuolella. Siitä saakka mukana ovat kulkeneet mm. valkoinen keppi ja pistekirjoitus. Näkövamma on nykyisin osa minua ja vaikuttaa luonnollisesti tapoihin, joilla joitakin asioita teen. Elämä ei päättynyt sokeutumiseen, vaan antoi uudenlaisia työkaluja katsoa uuteen päivään. Toki välillä harmittaa, kun asioita jää näkemättä tai kokematta. Ehkä eniten kaipaan vapautta kulkea omin päin ympäri maita ja mantuja sekä käsien alla tuntuvaa auton rattia ja moottorin tasaista surinaa tien viedessä eteenpäin. Samalla olen kuitenkin saanut reppuun paljon uutta ja uteliaisuuttani kutkuttavaa hetkeä. Loppujen lopuksi näkövamma ei ole este, vaan rikkaus.

Osaan hyvin erilaiset työn kautta tutuiksi tulleet koulutus- ja sosiaalipuolen asiat sekä kirjoittamisen ja puhumisen. Puhujana olen palautteen mukaan selkeä, tilanteen mukaan asiaa tarvittaessa keventävä ja mukava kuunneltava. Lausuntojen ym. kirjoittamisesta olen saanut sekä työssä että vapaalla myönteistä palautetta. Uskallan sanoa olevani hyvä organisaattori ja osaavani jakaa vastuuta.

Mitä pyörii mielessä?

Haluan elää ja toimia kaupungissa, joka voi tarjota asukkailleen hyvät sosiaali- ja opetuspalvelut. Kannan huolta vammaispalvelujen tilanteesta, lastensuojelun mahdollisuuksista, lapsiperheiden hyvinvoinnista ja päivähoidon arjesta. Sosiaalihuollon tehtäviä ei voida toteuttaa ilman työntekijöitä ja realistista budjettia. Sosiaalista ei myöskään saa alistaa terveydelle, mikä on valitettavasti varsin tavallista.

Kouluissa opetuksen ja oppimateriaalin laatu, oppilaiden hyvä olo, opettajien jaksaminen ja yleinen turvallisuus ovat mielessä päällimmäisinä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä oppilashuoltoon ja opinto-ohjaukseen. Jokaiselle peruskoulun päättävälle nuorelle on taattava jatkokoulutuspaikka.

Savelasta on tullut minulle koti, josta en, ainakaan nyt, osaa enkä halua lähteä pois. Haluan vaikuttaa asuinalueeni viihtyisyyteen, turvallisuuteen ja peruspalvelujen säilymiseen. Uskon, että jokainen Savelan asukas voi tuoda oman panoksensa yhteiseen kekoon.

Opiskelu
Luottamustoimet
Työ
Vapaa-aika

Sivun alkuun